Monella meistä on mielessä samanlainen kuva: hiekkatie, joka johtaa kotiin. Pihassa omenapuu tai kasvimaa, talon takana metsä ja järvi. Lapset juoksevat pihalla, naapuriin on lyhyt matka, mutta ei kuitenkaan liian lyhyt. Ja silti – työ, palvelut ja harrastukset löytyvät kaupungista, jonne on järkevän mittainen ajomatka.

Tätä mielikuvaa voisi kutsua myös "moderniksi mummola" -unelmaksi. Ei kuitenkaan nostalgiamielessä, vaan hyvin konkreettisten tarpeiden näkökulmasta: turvallinen, yhteisöllinen arki luonnon keskellä, ilman että joutuu luopumaan liikaa mukavuuksista tai mahdollisuuksista.

Kun Lehtokodosta kiinnostuneet ihmiset kertovat haaveistaan, sama ydinsanoma toistuu eri sanoilla. Tässä ensimmäisessä blogitekstissä haluamme avata, millaisia johtopäätöksiä olemme näistä keskusteluista tehneet – ja miten ne ohjaavat Lehtokodon kehittämistä.

1. Älykkyys ei ole pelkkää teknologiaa – se on ennakoitavaa, sujuvaa arkea

Kun puhutaan älykkäästä rakentamisesta tai älykkäästä kyläyhteisöstä, mielikuvat karkaavat helposti antureihin, sovelluksiin ja tekniikkaan. Todellisuudessa monelle tulevalle asukkaalle älykkyys tarkoittaa ennen kaikkea ennakoitavaa, hallittavaa arkea.

Se voi olla esimerkiksi:

• lämmitysratkaisu, joka ei yllätä pakkasilla eikä sähkölaskussa
• talon "digikaksonen", josta löytyy kaikki olennainen tieto talotekniikasta ja huolloista
• yhteiskäyttöpalvelut, joiden ansiosta kaikkea ei tarvitse omistaa itse
• yksinkertainen tapa viestiä kylän kesken ja sopia asioista.

Teknologia on tässä vain väline. Tärkein kysymys on: tuntuuko arki Lehtokodossa sujuvalta, turvalliselta ja hallittavalta? Jos vastaus on kyllä, olemme onnistuneet älykkyydessä.

Ajatuksenamme on, että Lehtokodon suunnittelussa yhdistetään perinnerakentamisen viisaus, talotekniikan modernit ratkaisut, yhteiskäyttöpalvelut ja digitaaliset työkalut samaan kokonaisuuteen. Tavoitteena ei ole teknolelu, vaan hyvä arki, jossa on vähemmän yllätyksiä ja enemmän aikaa elämiselle.

2. Yhteisö syntyy arjen pienistä teoista – ei juhlapuheista

Yhteisöllisyys on sana, jota käytetään paljon. Joskus jopa turhauttaa, jos yhteisöllisyys onkin käytännössä vain hiljainen someryhmä tai yksi vuosittainen tapahtuma.

Kun kuuntelee ihmisiä, jotka miettivät muuttoa Lehtojärvelle, yhteisöllisyys konkretisoituu paljon arkisemmin:

• se on sitä, että naapurilta voi oikeasti käydä lainaamassa sokeria
• se on tunne, että pihalla juoksevat lapset ovat "vähän kaikkien lapsia"
• se on tieto siitä, että jos auto jää ojaan, joku tulee auttamaan – ja itse tekee saman toisinpäin.

Haluamme, että Lehtokotoon rakennetaan yhteisöllisyyttä nimenomaan pienten, toistuvien kohtaamisten kautta: kylätalo, yhteiset talkoot, pihajuhlat, kävelylenkit, kylätori, jakamistalouden kokeilut. Yhdessä suunniteltu ympäristö tukee sitä, että ihmiset törmäävät toisiinsa luontevasti.

Yhteisö ei synny siitä, että se kirjataan visiodokumenttiin. Se syntyy siitä, miten kylä rakennetaan, millaisia tiloja ja reittejä suunnitellaan – ja miten ihmiset otetaan mukaan alusta asti.

3. Osallistuminen: Lehtokoto ei ole valmis konsepti, vaan yhteinen projekti

Yksi Lehtokodon lähtökohta on, että tänne ei tulla valmiiseen kylään, jossa joku muu on päättänyt ja suunnitellut kaiken jo loppuun asti. Tänne tullaan paikkaan, jota rakennetaan yhdessä – kyläläisten, tulevien asukkaiden ja asiantuntijoiden voimin.

Vuoden 2026 aikana Lehtokodossa järjestetään työpajoja, keskusteluja, pienoismallien esittelyjä ja yhteisiä suunnitteluiltoja. Niihin voi tulla:

• kuulemaan, mitä suunnitteilla on
• tuomaan omia ajatuksia ja toiveita
• oppimaan perinnerakentamisesta, modernista puurakentamisesta ja älykkäistä ratkaisuista.

Tavoitteena on, että kun ensimmäiset perheet rakentavat talonsa Lehtokotoon, he voivat aidosti sanoa olleensa mukana luomassa uutta perinnekylää, eivät vain muuttaneensa sen valmiiksi piirrettyihin kehyksiin.